Aihearkisto: Ammatillisen koulutuksen uudistuminen eli reformi

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen visioi ammatillista koulutusta 30.11.2018

Ammatillinen koulutus uudistuu

Kirj. Fil.tri, psykologi, oppisopimuskummi Kari Viinisalo

Finlandia-talolla järjestettiin 30.11.2018 Kauppakamarin, EK:n ja Suomen Yrittäjien yhdessä organisoiman Ammatillinen koulutus uudistuu – 10 askelta onnistumiseen kiertueen päätöstilaisuus, jossa puhuivat muun muassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Järjestävien tahojen edustajien kanssa paneelikeskusteluun osallistui ylijohtaja Mika Tammilehto, joka ”oma-aloitteisesti” nosti esiin rahoituskysymyksen. Hän kertoi, että nyt päätetty tulosrahoitus sisältää monia kriteereitä ja erilaisia kertoimia. Sen toimivuutta on syytä seurata ja tehdä tarvittaessa muutoksia.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen painotti sitä, että myös ammatillisessa koulutuksessa tulee varautua pieneneviin ikäluokkiin. Muutoksen suuruutta kuvatakseen hän kertoi, että tänä vuonna koulunsa aloitti 61000 lasta ja toisaalta tänä vuonna syntyy 47000 lasta. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan turvaamaan työvoima, ja oppilaitosten on varauduttava myös heidän kouluttamiseensa.

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen aiheena oli ”Tähtäin tulevaisuuteen: ammatillinen koulutus vuonna 2023” eli vuosi siitä, kun uusi tuloksellisuusrahoitus on astunut voimaan. Silloin koulutuksen järjestäjät saavat rahoitusta, josta puolet perustuu opiskelijamäärään ja puolet tuloksellisuuteen.

Heinonen totesi, että rahoituksella halutaan ohjata koulutusta uusien tavoitteiden suuntaisesti. Mutta on muistettava, että päätös tehdä muutos on vain pieni osa kokonaisuutta. Muutoksen toimeenpano on ratkaiseva. Toisaalta olisi väärin kuvitella, että muutoksen jälkeen ei olisi enää ongelma. Kun päätetään tehdä muutos, niin se merkitsee, että olemassa olevista ongelmista halutaan eroon. Mutta se ei merkitse, etteikö muutoksen toteuttamisen jälkeen olisi ongelmia. Vanhojen ongelmien sijasta kohtaamme uusia ongelmia.

Heinonen kertoi osallistuvansa vuoden 2018 suomalaisen bisneskirjan valintaan. Hän on tässä yhteydessä pannut merkille, että niissä oppiminen on tärkeällä sijalla. Siten oppiminen yhdistää oppilaitoksia ja yrityksiä. Ongelmana on, että samasta asiasta puhutaan eri kielellä. Kuitenkin ollaan samalla asialla. Oppilaitosta voidaan pitää itse asiassa ”oppimisen laboratoriona”. Heinosen mukaan oppiminen on yhteisöllistä, yhdessä oppimista. Se on jotakin ihmisten välissä tapahtuvaa. Tässä yhteydessä tulee väistämättä mieleen ruotsalaisen kasvatustieteilijä Säljön käsitys, että tieto ei sijaitse esineissä tai tapahtumissa itsessään, vaan siinä, miten kuvailemme analysoimme niitä eli diskursseissamme, joita ei ole helppo oppia omin päin.

Kansainvälisessä yhteistyöryhmässä, johon osallistuu Suomen lisäksi mm. Singapore, Japani, Viro ja Kanada, ”olemme alkaneet puhua applied learningistä”, sanoi Heinonen. On opittava pois tayloristisesta ajatusmallista, jossa ajattelu (teoria) ja tekeminen ovat erillään. Applied learningissä teoria ja käytäntö, ajattelu ja tekeminen, liittyvät yhteen. Olen itse törmännyt joustavan perusopetuksen Jopo -luokkatoiminnan taustalla olevaan tuottavan oppimisen (productive learning) ideaan. Se on mielestäni hyvin lähellä tätä applied learning -ajattelua.

Jos käytämme nykyisin muodissa olevaa muotoiluterminologiaa, niin työpaikoilla tapahtuva oppiminen pitäisi nähdä yrityksen ja oppilaitoksen yhteisenä opiskelijan oppimispolun muotoiluna, totesi Heinonen. Tämä on entistä tärkeämpää nyky-yhteiskunnassa, josta katoavat niin sanotut työelämän sisääntulo ammatit. Heinonen käytti tässä yhteydessä tikapuuvertausta: tikapuista on poistettu alimmat askelmat, ylöspäin on alettava kiivetä korkeammalta.

Kirjoittanut Fil.tri, psykologi, oppisopimuskummi Kari Viinisalo

 

Lisätietoja ja materiaaleja 30.11.2018 tilaisuudesta:

Oppisopimuskoulutuksesta keskustelemassa kansanedustaja Vahasalon ja työministeri Lindströmin kanssa 28.11.2018

Oppisopimuskummien puheenjohtaja Kari Viinisalo ja Omnian entinen oppisopimusjohtaja Tarmo Välikoski 28.11.2018 Eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja Raija Vahasaloa (kok).
Kuvassa vasemmalta Kari Viinisalo, Tarmo Välikoski ja Raija Vahasalo

Oppisopimuskummien puheenjohtaja Kari Viinisalo ja Omnian entinen oppisopimusjohtaja Tarmo Välikoski vierailivat 28.11.2018 Eduskunnassa kansanedustaja Raija Vahasalon (kok) luona keskustelemassa oppisopimuskoulutuksesta. Vierailun yhteydessä Välikoski luovutti kansanedustaja Vahasalolle tänä vuonna  julkaistun teoksensa ”Oppisopimus reformin pyörteissä”.

Oppisopimuskummit ry:n puheenjohtaja Kari Viinisalo ja KT, ekonomi, vammaisten oppisopimuskoulutuksen asiantuntija Marja Irjala tapasivat työministeri Lindströmin 28.11.2018. Aiheena oli ,miten saataisiin vammaiset ja osatyökykyiset oppisopimuskoulutuksen avulla avoimille työmarkkinoille. Ministeri Lindström piti asiaa tärkeänä.

 

Kirjoittanut Kari Viinisalo

Onko työssä oppiminen ammatillisen koulutuksen harharetki?

Opetus- ja Kulttuuriministeriö: Ammatillisen koulutuksen reformi. Kuvalähde http://minedu.fi/amisreformi

Onko työssä oppiminen ammatillisen koulutuksen harharetki?

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon ammatillisen koulutuksen uudistuksesta eli reformista. On valitettu, että uudistukseen liittyy huomattavat koulutussäästöt. Esimerkiksi Lahdessa toimivassa koulutuskeskus Salpauksessa on lehtitietojen mukaan (Kotiliesi 28.9.2017) jouduttu lopettamaan 110 opettajan työsuhde vuoden aikana. Samalla lisätään voimakkaasti työssäoppimista. Opettajien vähentäminen ja samaan aikaan tapahtuva työpaikalla oppimisen ja itsenäisen opiskelun lisääminen uhkaavat monen mielestä niitä nuoria opiskelijoita, jotka tarvitsisivat erityistä tukea.

Myös lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila kiinnitti Helsingin Sanomissa (HS mielipide 18.9.2017) huomiota siihen,  ettei ammatillisen koulutuksen meneillään olevassa uudistuksessa oteta riittävästi huomioon nuorten kasvun herkkyysvaihetta ja siihen liittyvää tarvetta saada tukea opettajalta ja kouluyhteisöltä. Kurttila näkee, ettei työnantajilla ole mahdollisuuksia ratkoa nuorten ongelmia.  Hän kysyy, onko ”koulumaisuudesta” tullut jopa aikamme haukkumasana.

Asia ei kuitenkaan ole mielestäni niin yksinkertainen. On totta, että ammatillisen koulutuksen yhteydessä puhutaan pääsääntöisesti siitä, miten koulutus vastaa työelämän vaatimuksia. Tämä perustuu paljolti työnantajien kautta aikojen esittämään valitukseen, ettei ammatillisesta koulusta tulevilla nuorilla ole riittäviä valmiuksia toimia aidossa työympäristössä. Nyt tehtävä ammatillisen koulutuksen uudistus pyrkii vakavasti poistamaan tätä puutetta.

Työpaikkaoppiminen tapahtuu aina suhteessa työhön, työtovereihin ja muihin työyhteisön jäseniin sekä asiakkaisiin ja erilaisiin sidosryhmiin. Filosofi Heideggeriin tukeutuen voidaan sanoa, että nuoren kasvun kannalta työpaikan merkitys ammattiin oppimisessa perustuu ennen kaikkea siihen, että nuori oppii tuntemaan itseään ja sitä, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin ihmisiin.

Inhimillisen kasvun kannalta nuoren herkkyysvaiheeseen kuuluu tarve itsenäistyä ja kokea, että häneen luotetaan. Työpaikkaoppiminen vastaa juuri tällaisiin tarpeisiin. Siksi meidän tulee tukea kaikin mahdollisin keinoin koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Työpaikkaoppiminen ei saa olla nuoren heitteille jättävää ”avohoitoa”. Opettajan tuki on tärkeää niin nuorelle kuin työnantajallekin.

3.10.2017
Kari Viinisalo
oppisopimuskonkari, oppisopimuskummi