Hyvä yhteistyö työpaikalla ohjatessa ja oppiessa – HOT IV tulkintafoorumi 26.3.2019

Osallistujan havaintoja HOT IV tulkintafoorumista 26.3.2019

Haaga-Heliassa, Omniassa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa järjestetyt Hyvä ohjaus työpaikalla -tulkintafoorumit jatkuivat tänä vuonna Turussa 26.3.2019. Turun ammatti-instituutin organisoima tilaisuus sai merelliset puitteet Aurajoen rantaan telakoidussa BORE -laivassa. Turun seudulla on vaikuttanut 2010 -luvulta asti Laakeri -hanke, jossa on kehitetty työpaikkaohjaajakoulutusta ja yhteistyötä työelämän kanssa. Tämä antoi vankan perustan toteuttaa HOT IV Turussa. Aihe oli alueen talouselämänkin näkökulmasta mitä ajankohtaisin, sillä Varsinais-Suomessa on menossa vahva taloudellinen nousukausi ja yrityksillä on tarve rekrytoida osaajia. Voidaan sanoa, että olosuhteet tarjoavat hyvät puitteet kehittää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä, jossa kaikki voittavat – opiskelijat, työnantajat ja koulutuksen järjestäjät.

Kehittämiskoordinaattori Tuike Kankare Turun Ammatti-Instituutista oli tehnyt suuren työn järjestäessään foorumia, jossa oli paikalla noin 80 osallistujaa.

Perinteiseen tapaan puheenvuoron saivat opiskelija, työnantaja, tutkija ja ammatillisen koulutuksen johto. Tällä kertaa tukeuduttiin aiempaa enemmän perinteiseen seminaarityyppiseen työskentelytapaan.

Opiskelijan viesti koulutuksen järjestäjille oli ytimekäs: enemmän työssäoppimisjaksoja!

Työpaikkaohjaajan osaamisesta kertoi Kati Laitevo. Mielenkiintoinen uusi idea oli se, että kaksipäiväiseen työpaikkaohjaajakoulutukseen voidaan yhdistää näyttötutkinto. Käytännön soisi yleistyvän!

Yrityksen edustaja henkilöstöpäällikkö Niina Nurmi Pemamek Oy:stä korosti oppilaitosyhteistyön tärkeyttä. Hän näki, että yhteistyötä voitaisiin kehittää ohjausryhmillä, joissa voisi olla useampien yritysten edustajia ja näin voitaisiin oppia toisilta.

Mobiiliohjaus oli lehtori Sami Karvosen aiheena. Tähän kysymykseen otti kantaa myös foorumin taiteellinen osuus, jossa kuvattiin teatterin keinoin opettajan työtä opiskelijan ja työpaikkaohjaajan sekä hallinnon vaatimusten ristipaineessa. Esitys oli kahden opettajan todellinen taidonnäyte, ja se sai yleisöltä varauksettoman suosion. Katsoja jäi miettimään, pitääkö opettajan olla supermies tai lentävä ”mustanaamio” selvitäkseen infoähkystä ilman burn outia.

Aamupäivän päätti opetusneuvos Riikka Vacker toteamalla muun muassa, että Pemamek Oy on esimerkki siitä, miten yritys rakentaa nuorille urapolkuja alkaen työelämäoppimisjaksoista ja siitä eteenpäin yrityksen sisällä erilaisiin tehtäviin.

Iltapäivällä Päivi Kalliokoski ja Kaisa Luhtala esittelivät Parasta palvelua hankkeessa saatuja kokemuksia siitä, mitä työelämä vastavuoroiselta kumppanuudelta odottaa. Tulokset on tiivistetty kahdeksaan kohtaan.

Tutkijatohtori Kaisa Hytönen otti esiin niin sanotun uuden expertin -käsitteen. Sillä viitataan siihen, että on osaamista, mitä voi kehittä ainoastaan työpaikalla osallistumalla teknologian soveltamiseen. Hän toi esiin myös kaksi konkreettista tutkimusta, joista toisessa oli kokeiltu korkea-asteen työssäoppimista niin, että kehittämishankkeessa oli kaksi työnohjaajaa – toinen työpaikalla ja toinen yliopistosta. Tässä hankkeessa ilmeni, että ohjaajien yhteistyö ei synny helposti.

Hytösen toinen esimerkki oli Kone Oy:n omasta hissiasentajakoulutuksesta. Tutkinnon moduulirakenne helpottaa teorian ja käytännön yhdistämistä, oppimisen tapahtuessa lähellä työprosessia koulutus pysyy ajan hermolla ja tieto yrityksestä kulkee nopeasti koulutukseen ja päinvastoin. Itse opiskelua tukee se, että mentorointi on järjestetty hyvin, opiskelijaa odottaa varma työpaikka ja hänelle maksetaan oppilaspalkkaa. Koneen koulun käyneet ovat tutkijan mukaan kysyttyjä myös muissa alan yrityksissä. Olisiko Kone löytänyt tavan kouluttaa ”uusia experttejä”.

Oppilaitosjohdon puheenvuoron piti johtava rehtori Marja Taipale Raseko. Hän korosti, että oppilaitosten on lähestyttävä yritysten toimintakulttuuria, jotta nuorten siirtyminen koulusta työhön ei muodostuisi liian suureksi harppaukseksi. On puhuttava työelämän kanssa samaa kieltä ja pitää tuntea työpaikka ja siellä toimivat ihmiset. Kaiken kaikkiaan on muistettava, että ammatillisessa koulutuksessa on kyseessä niin sanottu moniasiakkuus. Työpaikka on oppilaitoksen asiakas ja sille pitää tarjota yhtä laadukasta palvelua kuin opiskelijallekin. Työelämäoppimisessa yritys on koulutuksen portinvartija.

Perinteiseen tapaan lopputulkinnan teki koulutuspäällikkö Mika Saranpää Haaga-Helian ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Hän totesi, että reformin yhteydessä korostetaan sitä, että työssä oppiminen lisääntyy. Mutta näin ei tarvitse olla. Laki ei edellytä sitä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että kullekin oppilaalle järjestetään hänelle parhaiten soveltuva oppimispolku ja oppimisympäristöt. Tämä meidän on hyvä pitää mielessä.

Lisätietoa HOT IV tulkintafoorumista

KariKirjoittaja:

Kari Viinisalo

Oppisopimuskummi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s