Oppisopimuskoulutus on loistava polku työelämään – ajatuksia työministeri Lindströmin keskustelutilaisuudesta oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä 24.1.2019

Työministeri Jari Lindströmin oppisopimuskeskustelun virittämiä ajatuksia

Työ- ja elinkeinoministeri Jari Lindström järjesti 24.1.2019 pyöreän pöydän keskustelutilaisuuden oppisopimuskoulutuksen kehittämisestä. Avauksessaan Lindström totesi, että työvoimatarpeeseen vastaamiseen tarvitaan erilaisia oppipolkuja. Oppisopimuskoulutus on osoittautunut toimivaksi poluksi koulusta työelämään monessa Länsi-Euroopan maassa. Mutta mikä olisi Suomen oppisopimuskoulutusmalli? Miten voisimme lisätä työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja miten parantaa nuorten osallistumista?

Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Mika Tammilehto valaisi ammatillisen koulutuksen nykytilaa ja haasteita. Uuden ammatillisen koulutuksen lainsäädännön maastouttaminen on meneillään. Hän alleviivasi, että vaikka ammattiin oppimista pyritään siirtämään entistä enemmän työpaikoille, niin mitään lainsäädännöllisiä pakkoja tähän ei ole.

Ennen kommenttikeskustelua kuultiin kolme tapausselostusta (casea) siitä, miten oppisopimuskoulutuksen järjestäjät ovat rakentaneet kumppanuuksia yritysten kanssa ja mikä nykyisin toimii ja minkälaisia haasteita kentällä nähdään. Lidlin edustaja Maria Hekkala kertoi, että heillä saksalaisena perheyrityksenä on myönteisiä kokemuksia ammattikorkeakouluopinnoista oppisopimuksella. Hän esittikin toiveen, että myös Suomessa tämä tulisi mahdolliseksi. Yleinen mielipide oli, että nuorten mahdollisuus suorittaa kesäharjoittelun yhteydessä oppisopimuksella ammatillisia opintoja, on tullut hyvään tarpeeseen.

Tapausselostusten ja kommenttipuheenvuorojen pohjalta työ- ja elinkeinoministeriön Teija Felt teki yhteenvedon. Siinä hän esitti, että oppisopimuskoulutuksesta tiedottamista ja sen markkinointia tulisi tehostaa, tutkintokeskeisyyttä vähentää, lisätä kysyntälähtöisyyttä ja ottaa enemmän huomioon yritysten liiketoiminta koulutusta järjestettäessä.

Oppisopimuskoulutus työhallinnon välineenä

Kuin sattumalta saman päivän Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kerrottiin Pellervon taloustutkimuksen julkaisemasta Työttömyyden laajat kustannukset -raportista, joka julkistettiin 21.1.2019. Sen mukaan yksityisille yrityksille annettu palkkatuki ja oppisopimuskoulutus vaikuttavat kustannustehokkaimmilta työllistämiskeinoina. Myös ammatillinen työvoimakoulutus antaa hyviä tuloksia mutta pidemmällä viiveellä kuin muut toimenpiteet, sen kustannukset ovat keskimääräistä korkeammat ja sen on todettu useissa tutkimuksissa olevan tehokkain iäkkäiden työnhakijoiden työmarkkinanäkymien parantamisessa.

Yritykset ovat työssäoppimisen portinvartijoita! Kuten Pellervon raportissa todetaan, palkkatuet ja oppisopimiskoulutus vaativat työnantajien osallistumista ja työntekijän tarvetta. Lisäksi tarvitaan myös motivoitunut opiskelija. Yksityisen sektorin palkkatukien ja oppisopimuskoulutusten määrään voitaisiin vaikuttaa tuomalla työ- ja elinkeinotoimistojen palvelut paremmin yritysten saataville sekä tukemalla ja helpottamalla niiden osallistumista työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

Mihin oppisopimuskoulutuksen suosio perustuu?

Oppisopimuskoulutuksen nykyinen arvostus Euroopassa ja maailmalla juontaa suurelta osin EU:n komission teettämään ja vuonna 1997 julkaistuun kaikki Unionin maat käsittäneeseen tutkimukseen, jossa todettiin, että oppisopimuskoulutus edistää erityisesti nuorten työllistymistä. Edelleen havaittiin, että oppisopimuskoulutuksella on työpaikkoja luovaa vaikutusta.

Lisäksi näytti siltä, että oppisopimuskoulutuksella on myös pitempiaikaista vaikuttavuutta työuraan. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että oppisopimuskoulutuksella tutkinnon suorittaneiden mahdolliset myöhemmät työttömyysjaksot olivat lyhyempiä kuin muilla. Englannissa on todettu, että oppisopimuskoulutuksella on selvästi havaittavaa myönteistä vaikutusta myöhempään palkkakehitykseen. Suomessa Mari Kangasniemi (Työsuojelurahasto 2013) selvitti näyttötutkintojen tuottavuus- ja palkkavaikutuksia. Näyttötutkinnot nostavat yleensä yksilöiden palkkaa. Tämä liittyy myös oppisopimuskoulutukseen, sillä on ilmeistä, että työpaikoilla suoritetut näyttötutkinnot on tehty merkittävässä määrin oppisopimuskoulutuksessa.

Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuutta voidaan varmaankin selittää sillä, että oppisopimusopiskelija on hakemassa itselleen työtä, ja työnantajalla on tarve saada työntekijä. Koulutus vastaa siten työmarkkinoiden kysyntään. Lisäksi työssä oppiva nuori saa tilaisuuden näyttää ”kykynsä”. Hän pääsee myös kosketukseen hiljaisen tiedon ja systeemiosaamisen kanssa.

Kokemuksen mukaan työnantajat pitävät oikeaa asennetta työhön ja halua oppia uutta tärkeimpänä perusteena rekrytoidessaan uusia työntekijöitä. Tämä korostuu etenkin silloin, kun työnhakijoista on pula.

Myös työnantaja hyötyy

Kangasniemi tutki toimipaikkojen tuottavuutta käyttäen mittarina liikevaihtoa työntekijää kohden. Samassa työpaikassa näyttötutkintoja suorittaneiden suuri suhteellinen osuus selitti tuottavuutta. Lisäksi näytti siltä, että erityisesti nuorten alle 35-vuotiaiden aikuisten näyttötutkinnon suorittaneiden korkea osuus oli yhteydessä toimipaikan tuottavuuteen. Tämä tilastollinen yhteys voidaan selittää niin, että näyttötutkinnot suoraan nostavat tuottavuutta tai että näyttötutkintoja hyödyntävillä yrityksillä on käytössään keinoja sitouttaa tuottavia työntekijöitä.

Oppisopimuskoulutuksen vaikutuksia yritysten tuottavuuteen ja kannattavuuteen on selvitetty Englannissa useammissa tutkimuksissa, joista olen kirjoittanut muissa yhteyksissä. Myös Saksassa vallitseva käsitys on, että oppisopimuskoulutus on yksi yritystoiminnan menestyksen moottori.

Miten voisimme edistää oppisopimuskoulutusta ja työpaikalla tapahtuvaa oppimista yleensä?

Voisimme ottaa oppia Englannista. Siellä hallitus asetti tavoitteeksi, että Englannista tulee maailman johtava osaamisen maa vuonna 2020. Tässä oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistaminen nähtiin keskeisenä keinona. Maahan perustettiin Kansallinen oppisopimuspalvelu NAS (National Apprenticeship Service), jonka pääjohtaja raportoi suoraan pääministerille. Sen johtoon rekrytoitiin tunnettu liikkeenjohtaja Simon Waugh. Minulla oli ilo tavata hänet aikoinaan Lontoossa. Hän kertoi, että silloinen pääministeri Gordon Brown ”soittaa minulle joka viikko tiedustellakseen miten meillä menee”. NAS:n toiminnan aikana sekä oppisopimusten määrät että koulutuksen laatu ovat ottaneet merkittäviä kehitysaskeleita.

Seuraavassa hallitusohjelmassa tulisikin oppisopimuskoulutus ja ammatillinen työssä oppiminen ottaa yhdeksi kärkihankkeeksi. Mutta ei riitä, että tähän vain osoitetaan umpimähkään uusia määrärahoja. Voisimme perustaa Kansallisen työelämäpalvelun, joka koordinoisi ja edistäisi valtakunnallisesti oppisopimus- ja koulutussopimusten käyttöä yrityksissä, puhuisi yritysten kieltä ja osoittaisi, miten kyseessä on investointi eikä vain kulu, josta ei ole odotettavissa tuottoa. Olisi mielenkiintoista nähdä – ottaen huomioon suomalaisen ammatillisen koulutuksen vahvuudet – voisimmeko päästä vielä parempiin tuloksiin kuin Englannissa. Tästä hyötyisivät opiskelijat ja työntekijät, yritykset ja oppilaitokset sekä viime kädessä koko yhteiskunta.

Lisätietoa työministeri Lindströmin pyöreän pöydän keskustelutilaisuudesta otsikolla ”Oppisopimuskoulutus on loistava, mutta vielä heikosti tunnettu polku työelämään”.

Kari

Tekstin on kirjoittanut

Kari Viinisalo
Oppisopimuskummit ry

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s