Matkustajasta kuljettajaksi: JOPO oppilaiden kyvykkyyden tunteen vahvistaminen Suomessa

Iniön aukko Kustavi @kviinisalo

Kirjoittaja on fil.tri, psykologi Kari Viinisalo

*JOPO – Joustava perusopetus

Joyce C. Bonafield-Pierce on tehnyt varsin oivan väitöskirjan Minnesotan St. Thomasin yliopistossa Yhdysvalloissa (From Passenger to Driver: Strengthening Self-Efficacy in Finland’s JOPO Class Students). Hän haastatteli JOPO-luokan opettajia, ohjaajia, koulun rehtoreita ja entisiä oppilaita kahdeksasta koulusta eri puolilta Suomea. Haastateltavia oli yhteensä 35, joista seitsemän oli entisiä JOPO-oppilaita.

Väitöskirja tarjoaa mielenkiintoista luettavaa myös toisen asteen työelämäoppimisesta kiinnostuneille. JOPOn pedagogisia periaatteita voi hyvin soveltaa oppisopimuskoulutuksen ja myös niin sanotun tuetun oppisopimuskoulutuksen arviointiin ja kehittämiseen.

Tutkija tuo esiin, että JOPO-luokat Suomessa on tarkoitettu oppilaille, joiden koulumotivaatio on hiipunut, joilla voi olla jo lieviä sosiaalisia käyttäytymisongelmia ja joita sen vuoksi uhkaa putoaminen pois koulutusjärjestelmän piiristä. JOPO tarjoaa nuorille peruskoulun yläkoululaisille uuden mahdollisuuden löytää omat kiinnostuksen kohteensa ja uskon kykyynsä selvitä opinnoissa ja tulevassa työelämässä. Tällä hetkellä JOPO-luokkia on tarjolla noin 1900 oppilaalle. Yhteiskunnalle JOPO-toiminta on tavallista perusopetusta kalliimpaa.

Bonafield-Piercen tärkeinä tiedonantajina ovat JOPO-konkarit Kari Rajaorko sekä Petri Hänninen. He ovat olleet pioneereina luomassa käytännönläheistä pienryhmäopetusta (Oma ura -luokat), joka sitten vuonna 2006 otettiin opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta viralliseksi kehittämishankkeeksi joustavan perusopetuksen JOPO-nimellä. JOPO on myös oiva symboli, joka viittaa jopo-polkupyörään. JOPOn syntyhistoria on hieno esimerkki niin sanotusta alhaalta ylöspäin -kehittämisestä.

Bonafield-Pierce on tutustunut varsin hyvin Suomen peruskouluun ja sen pedagogisiin periaatteisiin, joissa korostetaan tasa-arvoa, ihmisen kasvun kokonaisvaltaista tukemista ja yksilöllisiä opintopolkuja. Hän toteaakin, että suomalainen koulu yleensä tarjoaa hyvän kulttuurisen ympäristön JOPO-luokkien toiminnalle.

JOPO-toiminnan kulmakivet

JOPO-opettajat korostivat, että onnistunut JOPO-toiminta edellyttää kolmen asian toteutumista. Näitä ovat:

  • Tiimi-opetus ja pienryhmä, jossa opettaja ja ohjaaja yhdessä luovat mielekkään oppimisyhteisön, jossa vaalitaan keskinäistä tukea ja opitaan yhdessä akateemisia sekä sosiaalis-emotionaalisia taitoja. Opettaja opettaa useita, jopa kuutta tai seitsemää, ainetta.
  • Käytännön harjoittelu työpaikoilla, jota JOPOssa sanotaan työssä oppimiseksi (nykyisin työelämäoppiminen), koska työpaikka on oma oppimisympäristönsä. Se tarjoaa nuorelle koululuokan ulkopuolista kokemusta, auttaa oman ammatillisen suuntautumisen löytämisessä ja vahvistaa uskoa itseen oppijana ja aikuisten työyhteisön jäsenenä. Toisena tavoitteena pidetään sitä, että myös koulun akateemisia oppiaineita voidaan oppia työssä. Ohjaaja toimii yhdyshenkilönä työpaikkojen ja koulun välillä ja seuraa nuoren työssä oppimista. Työpaikka antaa opiskelijalle todistuksen työpaikkaoppimisesta.
  • Leirikoulut (Learning camps), joita sanotaan myös seikkailupedagogiikaksi (adventure pedagogy), edistävät ryhmäytymistä ja keskinäisen luottamuksen syntyä. Eräät JOPO-opettajat ovat todenneet minulle, että leirikoulu on tärkeä osa rakennettaessa opettajan/ ohjaajan ja nuoren välistä luottamusta. Kun nuori havahtuu näkemään, että opettaja on aidosti hänen puolellaan ja tarkoittaa hänen parastaan myös rajoittaessaan ja antaessaan kriittistä palautetta, on ovi auki yhteistyölle.

Bonafield-Pierce sanoo, että JOPO-luokissa tehdään kovasti töitä. Viikon akateemiset kouluaineet pitää oppia kolmessa työpäivässä, koska keskimäärin kaksi päivää on työelämäoppimista. Entisten JOPO -oppilaiden kertoman mukaan työpaikoilla oppiminen on merkittävin ja aidoin oppimismahdollisuus. Siihen liittyvä luokassa tapahtuva kokemusten jakaminen on myös tärkeä oppimiskokemus nuorelle.

Tutkija tarkastelee JOPO-luokkia käyttäen hyväkseen tunnetun sosiaalipsykologin A. Banduran sosiaalisen kognition teoriaa. Keskeistä siinä JOPO-toiminnan näkökulmasta on ajatus minäpystyvyydestä (self-efficacy) Se viittaa siihen, että nuorelle kehittyy sellainen itseluottamus, että hän kokee pystyvänsä ratkaisemaan uusissa tilanteissa eteen tulevia ongelmia, vaikeuksia ja tehtäviä. Luokassa saatujen positiivisten omakohtaisten kokemusten lisäksi nuoren kehitystä tukee se, että hän näkee tovereidensa onnistuvan (vicarious learning, sijaisoppiminen).

Palautteen merkitys

Toisen, edelliseen liittyvän, tarkastelukulman tarjoaa psykologi Dweckin näkemys, että nuori voi asennoitua omaan oppimiseensa kasvuhakuisesti (growth mindset) eli ”tekemällä työtä voin kehittyä”. Toisaalta nuori voi kokea, että lahjakkuus ja osaaminen ovat enemmän tai vähemmän synnynnäisiä ominaisuuksia, eikä niihin siten voi omalla työllä vaikuttaa (fixed mindset). Syntyy luovuttaja-asennoitumista. Opettaja voi omalla palautteellaan vaikuttaa nuoren asennoitumiseen. Tuomalla esiin lahjakkuuden merkitystä suoritusten arvioinnissa tuetaan luovuttaja-asennoitumista. Korostamalla sitä, että nuori on saavuttanut tuloksia tekemällä hyvin työtä, vahvistetaan kasvuhakuisuutta. Dweck kuitenkin korostaa, että nämä kaksi asennetta ovat meissä aina olemassa samanaikaisesti, mutta tulemalla tietoiseksi niistä, voimme vahvistaa kasvuhakuisuutta.

Mielenkiintoinen on tutkijan havainto, että työpaikalla saatu palaute eroaa kokemuksellisesti opettajan ja kodin antamasta palautteesta. Nuorelle työpaikan positiivinen palaute kertoo, että ”pärjään tuolla aikuisten maailmassa”. Näin se antaa itseluottamusta ja lisää motivaatiota oppia.

Ihmiskäsitys

Kolmantena näkökulmana toimii Howard Gardnerin laaja-alainen käsitys älykkyydestä. Hän luettelee kahdeksan erilaista älykkyyden tai lahjakkuuden ulottuvuutta: kielellinen, matemaattis-looginen, spatiaalinen, ruumiillis-kinesteettinen, musikaalinen, interpersoonallinen, intrapersoonallinen ja naturalistinen (kyky olla suhteessa luontoon). Bonafield-Pierce näkee, että Suomen koululaitos on omaksunut tämän laajan lahjakkuusnäkemyksen opetussuunnitelmassaan.

Suomalainen JOPO- luokkatoiminta on onnistunut rakentamaan nuorissa kasvuhakuisuutta ja itseluottamusta. Siitä yhtenä osoituksena on, että JOPO -luokilta nuoret pääosin (noin 90 prosenttia) siirtyvät jatkamaan opintojaan toiselle asteelle.

 

Tutkijan suosituksia

Bonafield-Pierce esittää lopuksi toiveen, että JOPO-opettajien verkosto raportoisi ja julkistaisi kokemuksiaan Suomessa ja myös ulkomailla. Tutkimuksissa ja selvityksissä voisi kuulla JOPO-opiskelijoiden ja vanhempien ääntä. JOPO-oppilaiden myöhempiä elämänvaiheita olisi myös mielenkiintoista seurata, erityisesti niiden osalta, jotka eivät ole läpäisseet peruskoulun yhdeksättä luokkaa onnistuneesti.

JOPO-pedagogiikka ja ammatillinen koulutus

Bonafield-Piercen lähestymistapa soveltuu myös työelämäoppimisen tarkasteluun yleensä. Kuten tunnettua, ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret kertovat usein, että työpaikalla saatu oppi on ollut moninkertainen verrattuna ”luokkahuoneopetukseen”.  On ilmeistä, että työpaikalla toimiminen vahvistaa nuoren kasvuhakuista asennoitumista ja vahvistaa hänen itseluottamustaan, Banduran käsitettä käyttäen minäpystyvyyden tunnettaan. Nuori kokee, että hänet nähdään ”nuorena aikuisena” eikä ”varttuneena lapsena”. Hänestä tulee omien opintojensa subjekti.

Tuetun oppisopimuskoulutuksen näkökulmasta olisi mielenkiintoista pohtia, voitaisiinko JOPO-toiminnasta ottaa mallia. Esimerkiksi oppilaitoksissa voitaisiin järjestää oppisopimuskoulutukseen valmistavaa pienryhmävalmennusta, jossa pääpaino olisi opettajan ja opiskelijan sekä nuorten keskinäisen luottamuksen rakentamisessa. Työelämäoppimisen aikana luokka voisi tarjota nuorille kotipesän, jossa voitaisiin yhdessä jakaa ja reflektoida työssä saatuja kokemuksia opettajan johdolla.

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa

https://ir.stthomas.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1104&context=caps_ed_lead_docdiss

Suomessa tutkittua

JOPO-luokkien toimintaa kuvattiin ja hankkeen vaikuttavuutta arvioitiin lukuvuoden 2007-2008 (Manninen, Jyri ja Saara Luukannel (2008) Joustava perusopetus- JOPO -toiminnan vaikuttavuuden arviointi. Opetusministeriön julkaisuja 2008:36). Käytän sitä hyväksi seuraavassa esityksessä.

JOPOssa kehitetään perusopetuksen vuosiluokkien 7-9 opetukseen uudenlaisia oppilaiden yksilöllisistä tarpeista lähteviä toiminnallisia opiskelumenetelmiä, pienryhmäopetusta, työpaikkaopiskelua sekä erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntäviä lähestymistapoja. Peruskoulun suorittamista ja toiselle asteelle siirtymistä tuetaan myös moniammatillisen yhteistyön, varhaisen puuttumisen ja tehostetun koti – koulu -yhteistyön avulla.

JOPO-toiminta on organisoitu koulussa pienryhmiksi, joissa toimii opettaja ja työpari. Opettajilla on yleensä erityisluokanopettajan tai erityisopettajan koulutus. Työparit ovat kunnan nuorisotoimen palkkaamia nuorisotyöntekijöitä, nuoriso-ohjaajia, yhteisöpedagogeja tai koulunkäyntiavustajia.

JOPOssa onnistumista selitti enemmän oppilaan tausta ja elämäntilanne kuin tiettyjen toimintamallien soveltaminen JOPO-ryhmässä.  JOPOsta hyötymättömien kohdalla vaikea perhe- ja elämäntilanne oli pääsyy siihen, ettei oppilas saanut opintoja käyntiin edes JOPOn tuella. Eniten ja vähiten JOPOsta hyötyneitä erotti pääasiassa se, miten paljon oppilas osallistui perinteisestä työskentelystä poikkeavaan toimintaan. JOPOsta eniten hyötyneet osallistuivat useita päiviä enemmän erityisesti leireille ja työpaikkaopiskeluun.

JOPO-toiminnan vakiinnuttamista vaikeuttaa sen vaatimat lisäresurssit ja kuntien taloudellinen tilanne. JOPOssa kehitettyjen toimintamallien levittäminen muuhun perusopetukseen vaatii koulujen toimintakulttuurin ja oppiainekeskeisyyteen liittyvien rakenteellisten tekijöiden kehittämistä.

Bonafield-Piercen mukaan jotkut hänen haastattelemansa JOPO-opettajat olivat sitä mieltä, että nykyinen peruskoulun opetussuunnitelma ja siihen sisältyvä oppiainerajat ylittävä ilmiöpohjainen projektioppiminen on saanut vaikutteita JOPO-toiminnasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s