Onko työssä oppiminen ammatillisen koulutuksen harharetki?

Opetus- ja Kulttuuriministeriö: Ammatillisen koulutuksen reformi. Kuvalähde http://minedu.fi/amisreformi

Onko työssä oppiminen ammatillisen koulutuksen harharetki?

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon ammatillisen koulutuksen uudistuksesta eli reformista. On valitettu, että uudistukseen liittyy huomattavat koulutussäästöt. Esimerkiksi Lahdessa toimivassa koulutuskeskus Salpauksessa on lehtitietojen mukaan (Kotiliesi 28.9.2017) jouduttu lopettamaan 110 opettajan työsuhde vuoden aikana. Samalla lisätään voimakkaasti työssäoppimista. Opettajien vähentäminen ja samaan aikaan tapahtuva työpaikalla oppimisen ja itsenäisen opiskelun lisääminen uhkaavat monen mielestä niitä nuoria opiskelijoita, jotka tarvitsisivat erityistä tukea.

Myös lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila kiinnitti Helsingin Sanomissa (HS mielipide 18.9.2017) huomiota siihen,  ettei ammatillisen koulutuksen meneillään olevassa uudistuksessa oteta riittävästi huomioon nuorten kasvun herkkyysvaihetta ja siihen liittyvää tarvetta saada tukea opettajalta ja kouluyhteisöltä. Kurttila näkee, ettei työnantajilla ole mahdollisuuksia ratkoa nuorten ongelmia.  Hän kysyy, onko ”koulumaisuudesta” tullut jopa aikamme haukkumasana.

Asia ei kuitenkaan ole mielestäni niin yksinkertainen. On totta, että ammatillisen koulutuksen yhteydessä puhutaan pääsääntöisesti siitä, miten koulutus vastaa työelämän vaatimuksia. Tämä perustuu paljolti työnantajien kautta aikojen esittämään valitukseen, ettei ammatillisesta koulusta tulevilla nuorilla ole riittäviä valmiuksia toimia aidossa työympäristössä. Nyt tehtävä ammatillisen koulutuksen uudistus pyrkii vakavasti poistamaan tätä puutetta.

Työpaikkaoppiminen tapahtuu aina suhteessa työhön, työtovereihin ja muihin työyhteisön jäseniin sekä asiakkaisiin ja erilaisiin sidosryhmiin. Filosofi Heideggeriin tukeutuen voidaan sanoa, että nuoren kasvun kannalta työpaikan merkitys ammattiin oppimisessa perustuu ennen kaikkea siihen, että nuori oppii tuntemaan itseään ja sitä, miten hänen toimintansa vaikuttaa muihin ihmisiin.

Inhimillisen kasvun kannalta nuoren herkkyysvaiheeseen kuuluu tarve itsenäistyä ja kokea, että häneen luotetaan. Työpaikkaoppiminen vastaa juuri tällaisiin tarpeisiin. Siksi meidän tulee tukea kaikin mahdollisin keinoin koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Työpaikkaoppiminen ei saa olla nuoren heitteille jättävää ”avohoitoa”. Opettajan tuki on tärkeää niin nuorelle kuin työnantajallekin.

3.10.2017
Kari Viinisalo
oppisopimuskonkari, oppisopimuskummi
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s